Uusia alkuja

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Päätin hieman elvyttää blogiani nyt, kun vuosikymmenen vaihteesta on selvitty. Itse olen päässyt/joutunut nenäsielu… siis nenänielunäytteeseen vasta yhden kerran, sekin viime syyskuussa, kappas vain, puoluekokouksen jälkeen. Keskustan tilanne ei ole todellakaan hääppöinen, mutta koen edelleen, että tunnustan juuri sitä syvänvihreää väriä, mitä minun kuuluukin. Tästä aiheesta luultavasti myöhemmin lisää.

Vain noin vuosi valmistumisen jälkeen minun onnistui päästä vakituiseen työsuhteeseen. Uusi työ on Pirkanmaalla, mutta työtehtävä on sama kuin edellisissä pesteissä: koulupsykologi. On tuntunut helpottavalta päästä vihdoin tekemään opiskeluhuollon psykologin työtä aidosti koulussa, myös hallinnollisesti. Koulupsykologi kuuluu kouluun, piste. Olen aika ylpeä siitä, että saimme viime syksynä juntattua Keskustanuorten liittokokouksessa tämän myös kenujen viralliseksi kannaksi: koulupsykologit ja kuraattorit kuuluvat kouluun, eivät soteen. Vaikka politiikka on tullut välillä korvista ulos ja koronavuoden tuoma kohtaamisten väheneminen on mahdollistanut hengähtämisen ja keskittymisen ihan muihin asioihin kuin politiikkaan, on opiskeluhuollon palveluiden hallinnollinen sijoittuminen itselleni sydämenasia. Tässä on myös sellainen aihe, josta voisin kirjoittaa myös oman postauksen.

Pirkanmaalle siirtyminen työn perässä aiheutti myös sen, että päätin muuttaa vihdoin kihlatun kanssa yhteen Tampereelle. Haikein mielin luovuin luottamustoimistani ja kuntavaaliehdokkuudestani Keuruulla. Tässä vaiheessa tiedän jo sen, että kuntavaalit tulevat tavalla tai toisella olemaan osa kevättäni. Vaikutan tänä vuonna Pirkanmaan Keskustanuorten johtokunnassa. Kyselyitä kuntavaaliehdokkuudesta on jo tullut, mutta pohdintani on vielä kesken. Stay tuned!

Omakseni saan, nuorkeskustan!

Kokkolan liittokokouksesta on jo muutama päivä, mutta olen edelleen tohkeissani viikonlopusta. Me Keski-Suomen kenut (eli keskustanuoret) menimme Kokkolaan pääosin kahdessa erässä, osa jo perjantai-illaksi kansainvälisten asioiden sihteerin eli kv-sihteerin paikasta kilpailevien paneeliin ja me loput lähdimme lauantaiaamuna aikaisin ja saavuimme kokouspaikalle juuri ennen kymmentä ja kokouksen alkua.

Varsinkin kokouksen alussa oli nimekästä porukkaa esittämässä tervehdyksiä, kuten Matti Vanhanen. Pääministeri Sipilält tuli videotervehdys, mutta hän lupasi vastoin ohjeita olla fyysisesti paikalla seuraavassa kenujen liittarissa… Saa nähdä! 😀 Paikalla oli myös nuorempi osa puoluejohdosta, Antti Kurvinen, Katri Kulmuni ja Jouni Ovaska. Tuomo Puumala (sekä Kurvis-Antti) oli peräti osan aikaa kokouksen puheenjohtajana.

Keskustanuorten yhteisessä kisailussa, Kekkosen haarikassa, oli vielä liittarissa jäljellä kolme kilpaa: someen piti laittaa sisältöä, sunnuntai-aamuna piti olla mahdollisimman monen edustajan paikalla kokoussalissa kustakin piiristä. Kolmas ja kokouksessa ensin käyty laji oli puheen pitäminen piireittäin. Pääsin sitten edustamaan Keski-Suomea, ja kehittelin aamulla automatkan aikana nuorkeskustalaiset sanat Pokémonin ensimmäiseen tunnariin 😀 Ai että se oli hauskaa laulaa ja katsoa kun kokousväki repeilee ja alkaa lyödä tahdissa käsiä yhteen.

En saanut koskaan tietää miten minulla meni, kun jouduimme lähtemään takaisin Jyväskylään heti henkilövalintojen jälkeen, ja someen tuli vain tieto Pohjois-Pohjanmaan piirin voitosta… No, ehkä se selviää vielä joskus. Iltaohjelma oli viihdyttävä, ja hotellin puolella tuli haastettua ehdokkaita ja jorattua kunnon kepuporukalla 😉 Henkilövalinnat menivät aika hyvin, vaikka kaikki suosikkini eivät päässeetkään liittohallitukseen tai kv-sihteeriksi. Täytyy vielä mainita, että onneksi henkilövalinnat olivat vasta aloitteista ja linjapapereista keskustelun jälkeen. Kynäilemäni aloitteet menivät läpi, jee!

Kaiken kaikkiaan liittokokous oli loistava ja nostatti ihanaa me-henkeä, kun pääsi touhuamaan niin omien piiriläisten kuin muissa piireissä vaikuttavien ystävien kanssa. Parin viikon päästä olisi sitten Keskustan Opiskelijaliiton eli KOLlin liittokokous täällä Jyväskylässä, ylioppilastalo Ilokivellä. Meidän JOKin eli Jyväskylän Keskustaopiskelijoiden entinen puheenjohtaja ja hyvä ystäväni Arttu Karila hakee KOLlin puheenjohtajaksi, kuten myös toinen hyvä ystäväni Linda Brandt Lappeenrannan Opiskelevista Keskustalaisista eli LOKista. Viikonlopusta tulee erityisen jännittävä, ja lisää ehdokkaita varapuheenjohtaja- ja liittohallituskisoihin on vielä odotettavissa… Päätän #kenu16-raporttini näin kryptisiin tai vähemmän kryptisiin KOL-tunnelmiin. Pysykää kuulolla!

Kokkola kutsuu!

Hei kaikille! Loin tämän blogin juuri sopivasti Keskustanuorten liittokokousta eli liittaria edeltävänä iltana yönä, sattuipa sopivasti. Tämä ensimmäinen merkintä lienee lähinnä testi, mutta voisin kertoa hieman aloitteistani, jotka väsäilin liittariin Keski-Suomen piirin nimiin.

Ensimmäinen aloite patistaa Keskustanuoria pitämään enemmän huolta nuorten mielenterveydestä, sen edistämisestä ja ongelmista. Suomessa on jo aivan liikaa masentuneita ja stressaantuneita nuoria, ja ongelmia ilmenee jatkuvasti yhä nuoremmilla – näin ei voi jatkua. Liittohallitus ainakin pohjan mukaan yhtyy aloitteeseen, jee!

Toisessa aloitteessa halutaan puuttua siihen, että kaikilla Suomen nuorilla ei ole riittävää lukutaidon tasoa työelämässä selviämiseen. Nykymaailmassa on muutenkin erittäin haastavaa toimia, jos ei pysty seuraamaan kunnolla edes tv-ruudun tekstityksiä… Myös Pisa-tuloksissa Suomi on alkanut lipsua ladulta. Medialukutaitoakin on syytä opettaa ja harjoittaa.

Tässäpä nämä tällä erää, toivottavasti nähdään huomenna Kokkolassa!