Uusia alkuja

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Päätin hieman elvyttää blogiani nyt, kun vuosikymmenen vaihteesta on selvitty. Itse olen päässyt/joutunut nenäsielu… siis nenänielunäytteeseen vasta yhden kerran, sekin viime syyskuussa, kappas vain, puoluekokouksen jälkeen. Keskustan tilanne ei ole todellakaan hääppöinen, mutta koen edelleen, että tunnustan juuri sitä syvänvihreää väriä, mitä minun kuuluukin. Tästä aiheesta luultavasti myöhemmin lisää.

Vain noin vuosi valmistumisen jälkeen minun onnistui päästä vakituiseen työsuhteeseen. Uusi työ on Pirkanmaalla, mutta työtehtävä on sama kuin edellisissä pesteissä: koulupsykologi. On tuntunut helpottavalta päästä vihdoin tekemään opiskeluhuollon psykologin työtä aidosti koulussa, myös hallinnollisesti. Koulupsykologi kuuluu kouluun, piste. Olen aika ylpeä siitä, että saimme viime syksynä juntattua Keskustanuorten liittokokouksessa tämän myös kenujen viralliseksi kannaksi: koulupsykologit ja kuraattorit kuuluvat kouluun, eivät soteen. Vaikka politiikka on tullut välillä korvista ulos ja koronavuoden tuoma kohtaamisten väheneminen on mahdollistanut hengähtämisen ja keskittymisen ihan muihin asioihin kuin politiikkaan, on opiskeluhuollon palveluiden hallinnollinen sijoittuminen itselleni sydämenasia. Tässä on myös sellainen aihe, josta voisin kirjoittaa myös oman postauksen.

Pirkanmaalle siirtyminen työn perässä aiheutti myös sen, että päätin muuttaa vihdoin kihlatun kanssa yhteen Tampereelle. Haikein mielin luovuin luottamustoimistani ja kuntavaaliehdokkuudestani Keuruulla. Tässä vaiheessa tiedän jo sen, että kuntavaalit tulevat tavalla tai toisella olemaan osa kevättäni. Vaikutan tänä vuonna Pirkanmaan Keskustanuorten johtokunnassa. Kyselyitä kuntavaaliehdokkuudesta on jo tullut, mutta pohdintani on vielä kesken. Stay tuned!

Varavaltuutettu: vallan kahvassa vai ei?

Näin vapun aikaan tulee mietittyä mennyttä vuotta niin opintojen kuin luottamustoimienkin osalta. Viime kevään kuntavaalien jälkeen tämä blogi on ollut tosiaan pienellä hiatuksella, ja tekemistä on riittänyt monella eri sektorilla. Opinnot ovat edenneet harjoitteluun asti, ja kesällä on aika palata taas gradun pariin. Valmistuminen häämöttää toivottavasti tämän vuoden lopussa.

Olen nyt ollut pian vuoden varavaltuutettuna kotipaikkakunnallani Keuruulla. Sain kuntavaaleissa huimat 44 ääntä (kiitos niistä! ♥). Olin aluksi menossa läpi, mutta sitten demarit kiilasivat niukasti kepun ohi suurimmaksi puolueeksi Keuruulla. Olen nyt Keuruun Keskustan kolmas varavaltuutettu, vapaa-ajan lautakunnan jäsen ja varajäsenenä sivistyslautakunnassa ja rakennuslautakunnassa.

Lautakuntien kokouksiin olen osallistunut sen verran, mitä opinnot ja harjoittelu ovat antaneet myöten, mutta valtuuston kokouksiin minua ei ole vielä tarvittu. Silti koen, että lautakunnat ovat hyvä väylä vaikuttaa, ja vaikken varsinaisesti ole ”vallan kahvassa”, niin vaikuttamaan olen silti päässyt. Varsinkin vapaa-ajan lautakunnan agendalla olevat asiat, kuten vapaa-aika, matkailu, liikunta ja nuorisotyö, ovat tärkeitä asukkaiden kokonaisvaltaista terveyttä edistäviä sektoreita.

Työt jatkuvat, ja maakuntavaalit häämöttävät jo lokakuussa. Keski-Suomen Keskustan piirin vuosikokouksessa vahvistettiin makuvaaliehdokkaita, ja minä olen yksi heistä. On aika suunnata kohti hyvinvoivaa Keski-Suomea!

Kuntavaalit, täältä tullaan!

Vielä marras-joulukuussa ajatus kuntavaaleista tuntui todella kaukaiselta. Kun vuosi vaihtui ja oli palattava lomalta sorvin ääreen, tuntui, että apua, tästä se pian alkaa. Viimeistään kuntavaalistarttina toimineen kepuristeilyn aikana todellisuus iski vasten kasvoja – kuvaannollisesti siis. Meininki oli menevä ja tuttuja oli paikalla niin paljon, ettei kaikkia ehtinyt edes moikata, tuntemattomista puhumattakaan. Keskustan kuntavaalislogan ”Huolenpitoa – huomennakin” ainakin osuu todella hyvin yksiin omien ajatuksieni kanssa. Maakuntauudistuksesta huolimatta terveyden edistäminen on edelleen osa kuntien tehtäviä, ja hyvä niin.

Tänä viikonloppuna olen ollut pitkästä aikaa käymässä lapsuudenkodissani, ja lauantaina kävin Keuruulla ehdokaskuvauksessa. Siihen meni yllättävän vähän aikaa, joten suunnistin muutaman pokéstopin kautta kirjastolle. Mukaan tarttui sylillinen kirjoja, joista osaa voisin hyödyntää jopa gradun tekemiseen 😉 Isä oli seuraamassa talviajoja sillä välin.

Palatessamme kotiin huikkasimme eräälle tutulle ehdokkuudestani: keskusta-aktiiveja ja läheisiä lukuun ottamatta kyseessä oli ensimmäinen henkilö, joka sai kuulla uutisen. No, keskustelu oli kannustava ja taisin samalla saada yhden äänen – tai ainakin lupauksen äänestä! 🙂

Kouluhommat painavat sen verran päälle, etten ehdi nyt kirjoittaa tämän enempää. Olin ajatellut kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa KOLlin liittokokouksesta ja alkuvuoden tapahtumista, mutta se saa jäädä tällä erää toiseen kertaan. Kuntavaaleihin liittyen tulee myös lisää tekstiä viimeistään silloin, kun ehdokasasettelu päättyy kuun vaihteessa. Stay tuned!