Edellinen merkintäni oli käytännössä JOK:n kannanotto ehdokkuudestani KOL:n liittohallitukseen. Huomenna tulee viikko KOL:n etäpaneelista, jossa olin mukana muutaman muun ehdokkaan kanssa. Kaikki paneelissa olleet ovat hyviä ystäviäni – Artun ja Lindan lisäksi mukana olivat siis Lauri ja Riina. Paneelista jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis ja kunnon kepuperhe-henki ^_^ Nyt luettelen muutaman pointin jo hieman esim. Instagramissa kylvämästäni #pääteema-tunnisteesta. Mistä ”pääteemassa” on oikein kyse?

• Mielenterveyteen ja sen häiriöihin liittyvät stigmat romukoppaan
• Lisäpanos ehkäisevään mielenterveystyöhön
• Enemmän opintopsykologeja
• YTHS kaikille korkeakouluopiskelijoille
• Valettava yleistä uskoa ja luottamusta opintojen sujumiseen – Suomessa ja ulkomailla

Niin kornilta kuin se kuulostaakin, pääteemassa on kyse päästä, korvienvälistä, ts. psyykkisestä hyvinvoinnista ja mielenterveydestä. Psykologian opiskelijana ja tulevana psykologina koko kansan ja eritoten opiskelijoiden mielenterveys on minulle ehdottoman tärkeä asia. Kaikilla on oikeus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja hyvinvoiva mieli on tärkeä osa sitä.

Yksi tärkeimmistä lähtökohdista olisi mielenterveyden häiriöihin liittyvän stigmatisaation purkaminen. Moni pelkää saavansa ”hullun leiman” hakiessaan apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Yhä useampi opiskelija oireilee psyykkisesti ja aivan liian moni on kriisiavun tarpeessa. Mielenterveyden häiriöt tulisi nähdä samoin kuin fyysisetkin sairaudet; ne ovat osa elämää, eivätkä saisi leimata ketään. Esimerkiksi masennus on mielenterveyden häiriö ja vakava ongelma, ei ihmisen ominaisuus tai ”pelkkää laiskuutta”. Keskustan Opiskelijaliitolla olisi loistavat mahdollisuudet puuttua tähän valtakunnalliseen – ei, maailmanlaajuiseen ongelmaan. Tarvitaan asennemuutos, jotta mielenterveytensä kanssa kamppailevia ei leimattaisi turhaan.

Asennemuutoksen lisäksi opiskelijaterveydenhoitoon (kuten terveydenhoitoon ylipäätään) tarvitaan panostusta ehkäisevään mielenterveystyöhön. Kun mielenterveyden ongelmia käsitellään ja hoidetaan mahdollisimman varhain, hyötyvät niin hoidettava kuin järjestelmäkin. Keskusteluapu varhaisessa vaiheessa on kustannustehokkaampaa kuin pitkät terapiajaksot lääkityksineen. Kun opiskelija saa hoitoa ajoissa, opinnotkin luistavat paremmin, helpommin ja mielekkäämmin.

Tästä päästään myös siihen, että opintopsykologeja tarvittaisiin lisää. Vaikka yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla ei haluta kasvattaa menoja missään suhteessa, uskon, että opintopsykologien määrää nostamalla opiskelijoiden hyvinvointi lisääntyisi ja opinnoissa päästäisiin helpommin eteenpäin. Kun opiskelijat valmistuisivat ajallaan, oppilaitokset saisivat paremman hyödyn: esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kassaan kilahtaa hieman enemmän aina, kun opiskelija suorittaa vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Lisäksi opiskelijat pääsisivät tietenkin nopeammin työmarkkinoille, jatko-opintohin tai mihin oma into viekin. Opintopsykologit ja muu ehkäisevä mielenterveystyö maksaisivat itsensä varmasti takaisin.

Lisäksi YTHS tulisi laajentaa myös AMK-opiskelijoiden käyttöön – jotta terveydenhoito olisi tasa-arvoista kaikkien korkeakouluopiskelijoiden kesken. Kun ongelmat eivät liity vain opintoihin, vaan terveyteen ja jaksamiseen, tarvitaan myös YTHS:n apua.

Opiskelijat tarvitsevat uskoa tulevaan ja omaan osaamiseensa; luottamusta siihen, että omilla opinnoillaan voi menestyä tulevaisuudessa. Opiskelijavaihdon tulisi olla nk. kasvattavan kokemuksen lisäksi myös opinnoille hyödyllinen: korkeakouluissa tulisi hyväksilukea vaihdossa käydyt opinnot monipuolisemmin osaksi tutkintoja. Tähän tarvittaisiin tietenkin yhteistyötä vaihtokohteiden kanssa, jotta kurssitarjontaa saataisiin kriittiseen tarkasteluun.

Tässä muutama ajatus liittyen pääteemaani, taidan nyt mennä unten maille. Nähdään viimeistään lauantaina Jyväskylässä! ^_^